torstai 3. syyskuuta 2015

Viime viikon pikakelaus, uudet sponsorit ja nyt Rovaniemi!

Moikka!

Viime viikolla tapahtui vaikka ja mitä. Oli niin kiire, että en kerinnyt blogiin niistä kirjoittelemaan joten nyt täytyy ympätä vähän yhteen kirjoitukseen useampia asioita.

Mutta, miksikäs sitten niin kiirettä piti. No mullahan oli ensimmäinen viikko uudessa duunipaikassa. Pää on aika pyörällä :D Kivaa on kuitenkin ollut, paljon olen oppinut uusia juttuja ja paljon on vielä opittavaa, että pääsee kunnolla sorvin ääreen. Mutta, näin ekan puolentoista viikon jälkeen ei voi muuta sano kun, että ei oo vanhaan tehdastyöhön ikävä.
Ensinäkin tuo työ itsessään on se mistä mä vaan nautin niin suunnattomasti. Liikunta- ja hyvinvointialalle siirtymistä en tule varmasti ikinä katumaan. Ehdottomasti parhaimpia päätöksiä mitä olen koskaan tehnyt, propsit siitä itselleni ;)
Toiseksi, mun uudet työkaverit on aivan huikeita. Sitä jännitti aika paljon kun oli kuitenkin menossa uutee paikkaan, että miten siellä muut ottaa sut vastaan. Täytyy sanoa, että aivan turhaan jännitin. Mut otettiin niin hyvin vastaan! Tunsin itseni heti tervetulleeksi treinereiden huipputiimiin. Apua saa heti kun sormi menee suuhun ja kaikki on niin supermukavia tyyppejä. Iso kiitos siis kaikille duunikamuille kun teitte uuteen työpaikkaan tulosta niin mukavan kokemuksen!
Kolmanneksi; voiko olla jotakin parempaa kun se, että saat itse vedettyä omat treenit omalla duunipaikalla. Mä tykkään meidän salista ihan hulluna! Laitevalikoima on todella kattava, ilma on sopivan raikas, paikka on siisti, tavarat on järjestyksessä ja ne on ehjiä, salilla on riittävästi tilaa ja paikka on kaikinpuolin todella viihtyisä. Mulle on tosi tärkeetä, että pääsen vetämään treenit sellasessa paikassa joka tuntuu itsestä hyvälle. Sillon saa hyvän draivin treeniin ja se sujuu mutkattomasti hyvällä sykkeellä ja hyvällä fiiliksellä. Sali on kuitenkin mulle se toinen koti joten siellä pitää viihtyä ;)

Viimeviikolla sain hoidettua ihan kivasti myös kisavalmisteluja eteenpäin. Ja samalla tarttui matkaan myös muutama yhteistyökumppani :)

Ensimmäisenä niistä esittelyssä Ekokauppa Ruohonjuuri.


Olen todella tyytyväinen, että sain Ruohonjuuresta yhteistyökumppanin. Valikoima on todella kattava. Löytyy paljon kaikkea; superfoodeja, rawfoodia, kosmetiikkaa, ihonhoitotuotteita, hiustenhoitotuotteita, lisäravinteita, siis kaikkea mahdollista.

Sain Ruohonjuurelta ensimmäisen tuotepakettini käsiini lauantaina. Pussista löytyi uusia Weleda-sarjan tuotteita; suihkusaippua, vartalovoide ja käsivoide ja lisäksi vielä luomu manteleita ja papupastaa kahta eri sorttia.





Suihkusaippua ja vartalovoide tuleekin erinomaiseen saumaan nyt kun kisoihin on enää muutamia viikkoja aikaa. Iho tulisi kosteuttaa hyvin, jotta se on kisapäivänä mahdollisimman hyvinvoivan ja terveen näköinen. Vartalovoiteiden tulisi kuitenkin olla mahdollisimman luonnonmukaisia ja sisältää mahdollisimman vähän kemikaaleja ja öljyjä, jotta kisavärit tarttuvat hyvin ja tasaisesti. Nämä Weledan tuotteet sopivat siis tähän hetkeen loistavasti. Olen nyt muutaman kerran tuotteita jo testaillut, mutta kirjoitan paremmat kokemukset ja arvostelut sitten erillisessä postauksessa kun olen käyttänyt tuotteita vähän pidemmän aijan.

Papupastoja haluan ehdottomasti testata myös. En ole ennen syönyt. Kerron näistäkin kokemukset heti kun olen laskenut makrot/määrät kisadiettiin sopiviksi ja pääsen maistelemaan :) Rakas mieheni, meidän perheen ruuanlaittomestari, varmaan loihtii mulle niistä jotain spesiaalia, vai mitä T?! ;)


Ruohonjuuren nettisivuille ja verkkokauppaan pääset tutstumaan TÄSTÄ. Blogin sivulaidasta löytyy myös Ruohonjuuren Banneri jota klikkaamalla pääset sivuille. Nettisivujen kautta löydät myös helposti sinua lähinnä olevan myymälän.


Toisena uutena yhteistyökumppanina esittelen Kauneushoitola Ivy Beautyn. Aivan ihana hoitola ihan meidän kodin nurkilla eli Vallilassa. Tämä yhteistyö syntyi vähän vahingossa. Olin siis jo muutaman päivän ajan kolunnut kuumeisesti netistä lähialueen kauneushoitoloita läpi etsien sopivaa paikkaa jossa laittaisin kisaripset ja kävisin ottamassa sokeroinnin. Maanantaina olin vähän kiireessä ennen töihin lähtöä käyttämässä vielä koiraa pihalla kun kävelin Ivy Beautyn liikkeen ohi. Piipahdin ekstempore sisälle ja siellä hetken juteltuani olinkin jo varannut seuraavaksi aamuksi itselleni volyymiripsien laittoajan :D Tiistai aamulla kävin siis laittamassa volyymiripset. Vähän jännitti, koska olen joskus aiemmin herkistynyt ripsiliimalle kun minulla oli klassiset pidennykset. Herkistyin liimalle neljännen huoltokerran jälkeen. Silmäni tulehtui todella pahasti. Vasemman silmän yläluomi paisui aivan järkyttävästi ja jouduin käymään lääkärissä jossa luomen alapuolelta tökittiin neulalla reikiä niin, että mätä pääsi valumaan pois. Voitte kuvitella, että tästä jäi jonkunsortin traumat! Klassisten ripsien jälkeen minulla on kerran ollut volyymiripset välissä ennen näitä, niistä ei kuitenkaan tullut mitään tulehduksia joten siksi rohkenin nyt laitattamaan taas. Jännitti kyllä tosiaan, että mitä jos silmät tulehtuukin taas pahasti juuri ennen kisoja.



Nyt mulla on muutama päivä uudet ripset räpsynyt silmissä, mitään tulehduksen häivähdystäkään ei luojan kiitos ole ja muutenkin olen ripsiin todella tyytyväinen. Todella ammattitaitoisesti ja siististi tehdyt ripset! Jos mietit ripsien laittoa itsellesi niin suosittelen lämpimästi Ivy Beautyä! Elämä kyllä kummasti helpottuu kun ei tarvii pelata ripsarin kanssa ;) Varsinkin kun välillä joutuu laittamaan ripsaria useasti yhden päivän aikana jos treenit ajoittuu sellaseen aikaan, että on pitänyt vielä sen jälkeen meikata uudelleen.

Ennen ja jälkeen laiton. Pieni ero :D

Ripset on todella kauniisti laitettu. Eivät sojota mihin sattuu. 


Ivy Beautyssä käyn kisaviikolla ottamassa myös sokeroinnin ja ripsille tehdään huolto. Kisojen jälkeen käyn ehdottomasti testaamassa timanttihiontaa kasvoille. Ennen kisoja en uskalla sitä ottaa, koska se voi aiheuttaa hetkellisesti ylimääräisiä nyppyjä kasvoille tuodessaan ihon epäpuhtauksia pois pinnan alta.
Mulla on ennen aina ollut todella hyvä iho. Myös teinivuosina. Eipä ole enään. Alkuvuodesta mun kasvojen iho lähti menemään huonompaan kuntoon. Aluksi ajattelin, että johtuisiko se liiasta proteiinin saannista tai muusta ravintoon liittyvästä. Mutta nyt olen selkeästi yhdistänyt tämän asian stressiin. Tämä vuosi on ollut ihan äärimmäisen stressaavaa aikaa ja se näkyy rajusti mun ihossa. Asia on hiukan jo lähtenyt parempaan suuntaan ja toivottavasti timanttihionnasta olisi vielä vähän lisäapua asiaan. Tästäkin kirjoittelen lisää kun olen käynyt ensimmäisen kerran hoidon ottamassa.

Blogin lukijoille olisi nyt ihana tilaisuus päästä hemmottelemaan itseään ihanilla hoidoilla, uusilla ripsillä tai kynsien geelilakkauksilla alennettuun hintaan. Mun blogin nimen mainitsemalla saat -15% alennusta Ivy Beautyn palveluista. Suosittelen! Ivy Beautyn sivuille pääsetä TÄSTÄ.

Sunnuntaina olin sporttikuvauksissa. Muutamia kuvia olen jo saanut, ja voi terve miten kivoja niistä tuli! Julkaisen kuvia ja kerron enemmän kuvauspäivästä ja kuvaajasta seuraavassa kirjoituksessa, tämä kun näköjään venahti vähän jo pitkäksi ;)

Sunnuntain tuotoksia. Kuva: Leena Karhumäki


Mulla on ollut tässä hyvin aikaa näpytellä, sillä istun tällä hetkellä junassa. Kello on seitsämän torstai aamuna. Takana on 12 tuntia junamatkaa Helsingistä. Määränpäänä Rovaniemi. Ensimmäinen koulureissu on nyt alkanut. Juon tässä juuri aamukahvia ja noin kolmen vartin päästä ollaan perillä. Sieltä pitäisi vielä suunnistaa itsensä oikeaan bussiin joka vie mut Lapin urheiluopsito Santa Sportille. Fitness- ja ravintovalmentajan opinnot alkaa än yy tee nyt :) Aika jännää!

Till next time,
Karoliina





sunnuntai 23. elokuuta 2015

Fustra! Mitä se on ja mihin sillä pyritään?

Noniin, täällä kirjoittelee uunituore Fustra yksilövalmentaja ;) JES!

Rankka ja tiivis fustrakoulutus päättyi perjantaina kirjalliseen loppukokeeseen ja käytännön näyttökokeeseen. Kirjallisessa oli kaksi osiota; perusosa ja anatomia. Näyttökokeessa ohjasimme asiakkaalle fustra- näytetunnin. Kaikki osiot tuli suoritettua allekirjoittaneella kirkkaasti läpi ja siitä sitten kotiinviemisiksi sain Diplomin ja lisenssin.

Tyytyväinen uusi fustra yksilövalmentaja :)


Tässä blogipäivityksessä keskitytään kuten arvata saattaa fustraamiseen :)

Mitä on fustra?


Se on se uusi hittituote mistä kaikki puhuu, mistä lehdet kirjoittaa, mitä moni julkisuudenhenkilökin on sanonut harrastavansa ja mistä jopa maikkarin kymppiuutisissakin on ollut puhetta. Se on vuoden 2012 liikuntatuote. Mutta, tästä kaikesta hypetyksestä huolimatta harva osaa sanoa mitä fustraaminen on (ellei sitä itse ole jo kokeillut). Ja täytyy myöntää, ennen koulutusta en itsekkään kunnolla tiennyt mitä fustra oikeasti on ja mitä sillä voi saavuttaa. Kerrotaampa siis tarkemmin...

Fustra on palkittu harjoitusmetodi, jota käytetään parantamaan ryhtiä, lisäämään liikkuvuutta, kehittämään kehon hallintaa ja vahvistamaan keskivartaloa. Ensimmäisellä treenikerralla analysoidaan lähtötilanne – missä asennossa kävelet ja istut? Fustra keskittyy jokaisen yksilöllisiin tarpeisiin, harjoittelu- ja ruokaohjelma räätälöidään asiakkaalle aina henkilökohtaisesti.
Suomalaisten yleinen ongelma on lihasepätasapaino. Vartalon selkäpuolen lihakset ovat etupuolta heikoimpia, mikä rasittaa niveliä, selkärankaa ja lihaksistoa. Tämä on yksi merkittävä syy, miksi suuri osa suomalaisista kärsii eriasteisista niska- ja selkäkivuista. Ammattitaitoisen ohjaajan avulla vartalon asentovirheet saadaan korjattua, aikaiseksi hyvä ryhti ja kivuton arkipäivä.
Metodin yksi monista eduista on sen käytön monipuolisuus. Fustra- metodi soveltuu kaikille – lajista ja tavoitteista riippumatta – sillä jokaisessa kehossa on omat kehittämiskohteensa.

Ylläoleva teksti lainattu www.fustrafinland.fi -sivuilta. Lyhyesti sanottuna fustrassa korjataan kehon virheasentoja avaamalla kireitä lihaksia ja vahvistamalla heikompia lihaksia. Fustrassa keskitytään erityisesti hyvään ryhtiin/sen saavuttamiseen, oikeaoppiseen hengittämiseen ja keskivartalon syviin tukilihaksiin.

Kuva lainattu googlesta.


Kaikki liike yleensä ihmisillä tapahtuu eteenpäin. Kävellessä keho työskentelee eteenpäin, kädet liikkuu vartalon edessä päivän askareissa, kun nostat lattialta jotain -> vartalo taittuu eteenpäin. Tästä ihan maalaisjärjelläkin voidaan päätellä, että kehon etupuolella olevat lihakset on varmasti takapuolta vahvemmassa kunnossa. Ja koska etupuolen lihakset työskentelevät aktiivisesti melkein kaikessa mitä teemme ne myös kiristää enemmän, hartiat heposti kallistuu eteen, pää roikkuu edessä ym. Ja näin ollen takapuolella olevat lihakset ovat jatkuvassa venytystilassa. Fustrassa lähdetään avaamaan etupuolta ja vahvistamaan takapuolta jolloin paremman ryhdin pitäminen käy helpommin, virheasennot saadaan korjattua ja mahdolliset kiputilat helpottavat.

Fustran vaikutukset on vieläpä tutkittu ja todistettu toimiviksi. UKK- instituutti on tutkinut, että fustra auttaa niska- ja hartiakipuihin. Tutkimustulokset pääset lukemaan täältä. Ei siis mikään huuhaa-juttu ollenkaan!

Esimerkkinä. Ajatellaampa, että sinulla on niska kipeä. Mitä teet kivunlievittämiseksi? Otat särkylääkkeen? Venytät niskaa? Hierot siihen mobilaattia? Paraneeko kipu näillä konsteilla? Toki, se burana saattaa lievittää kipua hetkellisesti, mutta kipu palaa kyllä takaisin. Ajatellaanpa kivunlievitystä fustran kannalta. Kipu niskassa saattaakin johtua kireistä rintalihaksista. Kireät rintalihakset menevät suppuun, jolloin ne väkisin vetävät hartioita eteenpäin, ja koska hartiat on edessä, sinne tipahtaa helposti myös pään asento. Niskan lihakset ovat siis jatkuvassa venytys-/rasitustilassa - > kipu on taattu. Avetaan siis rintalihakset, vahvistetaan yläselän lihaksia -> hartiat ja pää saadaan omille paikoilleen -> niskan rasitus pienenee -> kipu häviää. Kuullostaa järkevältä! Eikö? Ja ihan ilman lääkkeitä.


Kenelle fustraa?

Tähän on helppo vastata. Kaikille! Fustraaminen sopii kaikille iästä, sukupuolesta, muista harrastuksista, aiemmasta taustasta riippumatta. Olit sitten urheilija, eläkeläinen, työikäinen, peruskuntoilija, painonpudottaja, aloittelija tai kärsit esimerkiksi niska- tai selkäkivuista. Fustraaminen voi olla ainoa muoto liikkua ja urheilla tai se voi olla hyvä tukeva treenimuoto muun urheilun rinnalle. Fitness-urheilijana koen ehdottomasti, että fustrasta tulee olemaan iso hyöty itselleni. Ajatellen esimerkiksi poseerausta, fustran avulla saan lisää liikkuvuutta, jolloin poseerausasentoihin vääntäytyminen ja niissä pysyminen helpottuu. Voimantuotto lisääntyy kun lihakset ei ole jumissa -> liikeradat saadaan maksimaalisiksi. Palautuminen nopeutuu ym. 

Fustrassa käytetään kolmea eri ohjelmaa mitä räätälöidään aina asiakkaan tarpeisiin sopiviksi. Ohjelmavaihtoehtoina on kehonhallinta, niska & hartia sekä rasvanpoltto. Oikea ohjelmarunko valitaan aina asiakkaan tavotteiden ja tarpeiden mukaan ja räätälöidään jokaiselle sopivaksi. Treeni koostuu alkulämmittelystä, dynaamisista liikkeistä, voimaliikkeistä, coreliikkeistä, loppujäähdyttelystä ja kehonhuollosta. Liikkeissä on eri vaativuustasoja, joten alottelijoille ja kokeneimmille konkareille löytyy kaikille varmasti riittävän haastavat ja kehittävät liikkeet. Välineinä käytetään mm. käsipainoja, taljalaitteita, keppiä, palikoita ja kehon omaa painoa. Ohjelmiin kuuluu myös testaukset (esim. liikkuvuus-, lihasvoima ja liikehallintatestit, kehonkoostumusmittaus ym) sekä henkilökohtaisesti suunnitellut ruokavaliot.

Oma ensikokemukseni futraamisesta.

Vaikka liikkeet suoritetaan rauhallisesti ja maltillisilla painoilla tai ihan vaan kehon omalla painolla niin ei se ollutkaan niin helppoa kun aluksi kuvittelin. Liikkeet suoritetaan täysin eri tekniikalla mihin olen aiemmin omassa harrastuksessani tottunut. Ylätalja ei todellakaan ole se normaali ylätalja. Crosstraineria ei tosiaankaan vaan poljeta rennon letkeästi viisi nopeaa minuuttia vaan siksi, että saadaan vähän lämpöä. Liikkeen suoritustekniikkaan ja oikeaan hengitystekniikkaan kiinnitetään äärimmäisen paljon huomiota. Jokaisessa liikkeessä on todella monta huomioitavaa seikkaa, jotta se saadaan tehtyä oikein. Välillä tuntui jopa vähän toivottomalta, kun sait korjattua jonkun asian niin jostain muualta tuki häipyi ja taas piti korjata se sama kohta. Mutta, tästä onkin fustrassa myös kysymys. Fustra on yksilövalmennusta. Eli se traineri on asiakkaan kanssa joka kerta treenaamassa. Muistuttaa samoista asioista kerta toisensa jälkeen, seuraa tarkasti asiaakkaan tekemisiä ja korjaa jatkuvasti. Näin saadaan varmistettua nopeat ja tehokkaat tulokset! 

Meidän huikea koulutusporukka :) Mahtavia tyyppejä ja päteviä kolleegoja!



Missä pääset fustraamaan?

Tästä linkistä löydät kaikki toimipisteet missä on tarjolla fustravalmennusta. Ja itsehän tietysti suosittelen tulemaan Vantaalle Foever Varistoon treenaamaan mun valmennuksessa (myös normi PT-ohjaukset). Blogin kautta kymmenelle ensimmäiselle ilmottautuneelle tarjoan ilmaisen Fustra-näyetunnin. Näytetunnin normaalihinta on 99€, clubitarjouksena 35€. Eli hop hop laittamaan mulle sähköpostia osoitteeseen: karoliina.maihikoski@gmail.com, kirjoita otsikkoon fustra-näytetunti. Kerro halukkuutesi tulla ilmaiselle näyetunnille ja anna yhteystietosi niin olen sinuun yhteydessä mahdollisimman pian. Sovitaan aika tunnille joka pidetään Variston Forever kuntoklubilla. 

Loppuun vielä muutamia linkkejä referensseihin ja lehtiartikkeleihin joissa on kerrottu fustrasta...






Me saatiin kurssille vieraaksi ihanan valovaoimainen Hanna Sumari. Hanna kävi kertomassa meille omia kokemuksiaan fustrasta ja miten se on muuttanut hänen elämäänsä. Hanna on fustrannut jo 2,5 vuotta ja saanut huikeita tuloksia.


Hyvä meininki ja hieno yhteishenki pelasi koko kurssin ajan. Toivottavasti tulee nähtyä näitä ihania ihmisiä jatkossakin :)

Till next time,
Karoliina


maanantai 17. elokuuta 2015

Rankasta viikosta mieluisa palkinto!

Viime viikko oli melkoisen rankka. Takana on siis ensimmäinen viikko fustrakoulutusta. Uutta tietoa tulvi melkoinen määrä, jonka yritin dieettiväsymyspäissäni imaista muistiin mahdollisimman hyvin. Päivät venyi melko pitkiksi ja illat meni omien treenien ja seuraavan päivän eväiden valmistuksessa. Kello kävi jokapäivä puoltayötä ennen kun pääsin ummistamaan silmät. Meinasi loppuviikosta jo usko loppua omaan jaksamiseen. Välillä tuntui siltä, että viimisillä voimilla raahasin itseäni eteenpäin.

Aamulenkkifiilistelyjä karvaisen kaverin kanssa Arabian rannassa.

Aikaisin aamulla tyhjällä mahalla lenkkeily ei ole mun lemppariasia numero yksi, mutta hyvät kelit ja kauniit maisemat piristää lenkkiä kummasti :)


Lauantaina nousi kuitenkin hymy huulille kun sain valmentajalta puhelun. Sain ohjeeksi pitää sunnuntaina tankkauspäivän mitä jatkettiin hieman myös tänään. Tämän lisäksi kropalle annetaan nyt vähän lepoa ja aikaa palautua. Tämä viikko mennään siis kevennetyllä treenillä (kolme salitreeniä ja kevyttä aerobista oman fiiliksen mukaan) ja tehdään kehonhuoltoa paljon. 

Mites se tankkaus sitten toteutettiin? Sunnuntaille tuli ohjeet lisätä hiilihydraattien määrää 200g normaaliin. Hiilarien lähteen ja sijoittelun sain päättää itse. Lauantai-illalla melkein kuola valuen naputtelin kalorilaskuriin lisähiilareita jokaiselle aterialle. Sain luvan myös halutessani herkutella, mutta mä en halunnut, mä halusin vaan ruokaa, puhdasta ruokaa, paljon :D 

  • Aamupalalle tuplasin kaurapuuron määrän, otin vähän ekstraa marjoihin ja kirsikaksi kakun päälle vielä banaania ;) Ah, puuroa ja banaania! 
  • Välipalalle tuli ylläri ylläri..... lisää puuroa :D ja tuplana omenaa.
  • Lounaalle lisäsin riisin ja kasvisten määrää.
  • Toiselle välipalalle tuli riisikakkuja.
  • Päivälliselle pirusti perunaa ja kasviksia.
  • Iltapalalle paaaaljon banaania.

That was it! Tiedän, saattaa kuullostaa tylsältä. Noihan on ihan niitä samoja ruoka-aineita mitä kuuluu mun päivittäiseen ruokavalioon, olin sitten offilla tai dieetillä. Mutta tosiasia on se, että mä ihan oikeesti pidän siitä ruoasta mitä syön päivittäin. Mä olen joskus vetänyt tankkausöverit kaikesta "roskasta" ja siitä vaan ei tule hyvä olo. Vaikka mun kroppa huutais ruokaa niin se ei koskaan kuitenkaan huuda roskaruokaa. Puhtaasti syöminen ei ole vaan nipotusta siitä, että se on terveellistä vaan oikeesti se on sitä mitä mä valitsen vapaasta halusta jos annetaan lupa vetää ihan mitä vaan. 

Puuroa, perunaa, riisiä, kasviksia ja hedelmiä. Ah, mitä muuta voi ihminen haluta ;D


Jännä oli huomata se, että vaikka sain syödä reilusti enemmän kun tässä lähiaikoina olen syönyt (selvennettäköön, että tuo 200g hiilaria teki päivän energiansaantiin noin 1000 kaloria lisää), niin silti päivän aikana olin nälkäinen. Tai ainakin mukamas nälkäinen. Musta tuntui, että jokainen murunen minkä nielaisin ei kerinnyt vatsaan asti vaan se imaistiin heti johonkin hyötykäyttöön. 

Illalla kävin tekemässä alavartalon polttotreenin ja ai että mikä fiilis kun treeni kulki ilman väkisin ponnisteluja! Tuli kyllä tankkaus tarpeeseen! Lihakset olikin jo melkoisen paineettomat ja väsyneen näköiset. 

Tänään starttasi toinen viikko fustran opiskelua. Fustrasta kirjoittelen paremmin myöhemmin kun koulutus on päättyy (perjantaina) ja toivottavasti takataskussa on fustra-yksilövalmentajan lisenssi ;) Tämän päivän ruokavaliosta löytyi vielä 50g enemmän hiilaria kun normaalisti. Huomenna palataan takaisin dieettiruokavalioon ja mielenkiinnolla katsotaan miten tämä tankkaus ja keventely omaan kroppaa vaikuttaa. Paino ei eilisen tankkauksen jälkeen noussut kun maltilliset 600g. 
Tähän viikkoon fustrakoulutuksen lisäksi kuuluu kevyttä treeniä, paljon lepoa, kehonhuoltoa, hierojalla käyntiä ja lauantaina lähdetään tiimikavereiden kanssa Lahteen Ifbb:n fitness-leirille, jeah! Kiva viikko siis edessä :)

Lepäilyn ohessa pitäis jaksaa myös opiskella. Perjantaina on näyttökoe ja lopputentti. Sormet ristiin, että homma on hallussa.


Till next time,

Karoliina

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Minä ja fitness-urheilu - OSA 2

Kerroin edellisessä kirjoituksessa (täällä) hurahtavani aina johonkin asiaan ja sitten annan kaikkeni sille jutulle. Mulla on aina oltava joku juttu meneillään, jotain mitä kohti mennä ja tehdä töitä sen eteen. Se ajaa mua eteenpäin, se saa mut nousemaan sängystä aamuisin. Mä en pidä sellasesta tasapaksusta ja "tylsästä" arjen suorittamisesta. Mulla pitää olla kokoajan haasteita ja jotakin mielenkiintoista meneillään. Kyllästyn nopeasti jos ei ole tarpeeks häppeninkiä. Olen myös äärimmäisen hyvä kasaamaan itselleni aivan liikaa kaikkia projekteja ja vetämään niistä hirveetä stressiä, että miten kaikesta selviydyn. 


Vähän tällänen fiilis välillä :D


Miten kaikki alkoi ja mihin ollaan tultu...

Kuntosalilla olen käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti teini-iästä asti. Mä olin vähän sellanen diipadaapa-salitreenaaja. Mulla ei ollut minkään näköistä käsitystä mitä siellä pitäis tehdä, jotta siitä olis oikeesti myös jotain hyötyä. 2012-2013 taitteessa aloin kuitenkin kiinnostua tästä treenimuodosta enemmän. Ostin ensimmäiset treeniohjelman oman salin pt:ltä (terkkuja Katjalle ;)) ja siitä se sitten lähti. Tiedonjano kuntosalitreeniä ja ravintoa kohtaan kasvoi päivä päivältä. 2013 loppuvuonna osallistuin puolivuotta kestävään nettivalmennukseen. Sitä en kuitenkaan kerinnyt suorittamaan loppuun vaan siirryin puolessa välissä kisavalmennusryhmään. Sillä tiellä ollaan edelleen.

Koutsille kuntokuvia... Hyvää palautetta tuli ;)


Tavoitteellisesti olen siis rautaa liikuttanut salilla parisen vuotta. Tänä aikana ollaan käyty valmentajien kanssa useaan otteeseen tiukkaa keskustelua lajista ja kisojen ajankohdasta. Alkuvuonna vielä oli ajatuksena, että tähtäisin bodyyn 2016 keväällä, mutta alkukesästä välidieettini jälkeen valmentajat oli sitä mieltä, että nyt mennään syksyllä bikiniin. Ja näin sitä nyt sitten valmistaudutaan ihka ekoihin kosoihin. 6 viikon päästä pitäisi siis nousta Jyväskylän SM-karsinnoissa lavalle -168 cm bikini-sarjassa.

Tämänhetkistä kuntoa.


Dieetti etenee hyvällä vauhdilla, eikä mulla (tai valmentajilla) ole stressiä etteikö kunto olis riittävä kisoissa. Nyt pitäis hulluna panostaa poseeraukseen. Siitä mä pakkaan vähän luistamaan. Lavaesiintyminen kuitenkin on niin tärkeässä roolissa, että nyt on otettava itseäni niskasta kiinni ja kiikkua niillä korkkareilla mahdollisimman paljon.



Kisavalmistelut on ihan ok mallilla myös. Bikinit, kengät, korut, hotelli, kampaaja, meikki, värit ja sen sellaset on hoidossa. Vielä pitäis muutamia juttuja hoitaa tässä lähiviikkojen aikana ja sitten ei muuta kun lavalle :)

Till next time,
Karoliina

torstai 6. elokuuta 2015

Elämäni parhaat 10 päivää!

Tervehdys!



Noniin, tästä se lähtee. Eka blogitekstini, hui! Oon pidemmän aikaa jo haaveillut blogin kirjoittamisesta, mutta olen pitänyt ajatusta muhimassa tosi pitkään. Nyt päätin antaa asialle mahdollisuuden.

En halua tehdä mitään ensimmäistä esittelykirjoitusta siitä, että nimeni on Karoliina, olen 29-vuotias, kotoisin Raumalta, nykyään asun Helsingissä mieheni ja koirani kanssa, harrastan fitness-urheilua ja ekat bikinifitness kisani on 7 viikon päästä Jyväskylän SM-karsinnoissa, olen sitä ja tätä ja lässyn lää ja voi booring!

Ihan ekana mun on pakko kirjottaa, että mitä mulle on tapahtunut viimeisen kymmenen päivän aikana. Elämäni parhaat päivät. Oikeastaan kaikki alkoi jo vuoden alussa, mutta kaikki mitä mä olen tehnyt, melko isoja ja raskaitakin päätöksiä, tämän vuoden aikana on kaikki tuonut mut tähän päivään. Päivään jossa voin todeta, että mulla on kaikki hyvin. Ei, vaan kaikki on nyt paremmin kun hyvin. Kaikki on nyt just niin kun pitää.

Torstaina 23.7 mä menen illalla rättiväsyneenä nukkumaan. Mun kamat on kutakuinkin kaikki pakattu. Mä olen ollut pari viikkoa kesälomalla ja juuri ennen lomalle lähtöä mä olen irtisanonut itseni töistä, tai noh, kahdesta työpaikasta. Mä olen irtisanonut kämppäni ja mua odottaa muutto Helsinkiin. Minä, 40 000 asukkaan pikkukaupungin tyttö muutan Helsingin hulinaan uuden mieheni luo asumaan.

Mulla ei ollut vielä uutta työpaikkaa tiedossa, mutta mä olin just saanu tiedon, että mä olin yksi niistä 25:stä ihmisestä jotka on valittu Lapin urheiluopistoon Santasportiin opiskelemaan fitness- ja ravintovalmentajan linjalle. Jes! Koulu alkaa syyskuussa Rovaniemellä ja se toteutetaan monimuoto-opiskeluna, eli työnteko opiskelun ohella onnistuu. Ei muuta kun työhakemiksia rustaamaan.

Noh, perjantaina siirtyi kamat Vallilaan, ihanan suloiseen yksiöön, jossa mieheni asui siis jo ennestään. Kahden ihmisen kamojen sovittaminen pieneen yksiöön ei vältäämättä ollut se iisein homma, mutta siitä selviydyttiin yllättävän hyvin ja nopeasti. Sunnuntaina melkein kaikki tavarat oli jo löytänyt paikkansa ja asunto rupes näyttämään viihtyisältä kodilta.

Tavarat kannettu sisälle. Meneehän tossa pieni polku mitä pitkin pääsee keittiöön ;) En ole vielä ottanut kuvia muuton jälkeen, lisäilempä niitä sitten myöhemmin.


Maanantaina mä kävin tsekkaamassa uuden kuntosalin keskustassa, City Gymin. Ihan jees paikka, mut jotenkin se ei kuitenkaan tuntunut ihan omalta. Tässä vaiheessa kun kisoihin oli enään se 8 viikkoa aikaa niin ois tärkeetä, että mä löytäisin nopeasti salin jossa saan tehtyä treenit oikeesti kunnolla ja hyvällä sykkeellä. Päätin kuitenkin kokeilla vielä ja otin sinne kuukausikortin. Pari kertaa olen nyt siellä kerennyt sen jälkeen käymään ja edelleen, ihan jees, mutta ei kuitenkaan just sellanen fiilis, että "kyllä, tämä se on!"...


Fillarilla näppärästi keskustaan City Gymille. Raumalainen yrittää välttää julkisten käyttöä :D


Keskiviikkona olin jo sen verran kerinnyt asettumaan, että kerkesin istahtaa persiilleni ja rustata muutaman työhakemuksen. Lähetin kolmeen paikkaan hakemuksen, yhdestä tuli bumerangina automaattinen vastaus "Olen heinäkuun lomalla, palaan elokuussa takaisin töihin", kului tunti ja sain sähköpostia toisesta paikasta: "Hei Karoliina, kiitos hakemuksestasi. Pääsisitkö haastatteluun perjantaina 31.7 klo 10?"
Siis parin päivän päästä!!!! Ok!

Sitä ennen kuitenkin koitti torstai-aamu. Mun syntymäpäivä. Mä sain nousta sängystä suoraan aamupalapöytään jossa mua odotti aamukahvit ja omena-kaneli-kaurapuuro raejuustolla (valmiiksi lautaselle punnittuina) <3 Aamupalan jälkeen mä sain mieheltäni synttärilahjan. Aivan ihanan kellon just oikeen merkkisenä ja oikeen värisenä, just sellasen  mitä oon kuolannu niinku aina.


Aamupalalla oli rasvahapot ja vitamiinitkin annosteltu valmiiksi :)


Michael Korsin niiiiiiin ihana kello <3 Love it!


Mieheni lähti töihin ja mun päivä jatkui kaupungille shoppailun merkeissä ;) Tein muutaman loistavan löydön. Kulutin edellisestä työpaikastani läksiäislahjaksi saamani Timanttiseten lahjakortin jolla ostin Kalevalan vanamon pitkän kaulakorun. Mulla on samaan sarjaan kuuluva sormus, nyt siitä puuttuu enää rannekoru.



Kisakorut sain hankittua myös. Ne ostin ihan Glitteristä. Kunnon bling blingiä ;)
Ostoskasseihin löysi tiensä myös aika mageet korkkarit ja vihdoin mun kintuille sopivat farkut kaksin kappalein. Fitness-tyttyöjen ainainen housuongelma, kun ne on sopivat reisistä ja hanurista niin ne on aivan liian isot vyötäröstä. Super stretchiä on oltava.

Puoli neljän aikaan mieheni soittaa mulle, että mun pitää olla puolen tunnin päästä Kampin kauppakeskusta vastapäisessä Ruohonjuuressa. What? Mulle oli varattu sieltä noin tunnin kestävä intialainen päähieronta. SIIS AIVAN IHANAA! Siellä mua odotti aivan yltiömukava nainen ketä käsitteli multa yläselän, niskan, hartiat, hauikset, olkapäät, kallonpohjat, päänahan ja kasvot. Rentouttavinta missä olen ikinä ollut. Siis niin mielettömän ihanaa, että suosittelen lämpimästi kyllä jokaiselle! Tää oli just se mitä mä tarvitsin, kunnon hemmotteluhetken ja luvan rentoutua ja irroittaa kaikesta stressistä!

Hieronnan jälkeen mä saavuin kotiin samaan aikaan kun mun mies tuli töistä kantaen käsissään aivan ihanaa kukkakimppua <3 Tehtiin ruokaa ja syötiin kynttilöiden äärellä. Illall me lähdettiin vielä Tavastialle fiilistelemään Sir Elwoodin keikkaa. Täydellinen synttäripäivä!



Synttärit oli vietetty ja koitti perjantai. Työhaastattelupäivä, jaiks! Hyppään aamulla bussiin määränpäänä Vantaan Variston Forever kuntoclub. Mua haastatellaan ja mulle kerrotaan Foreveristä yrityksenä, fustrasta ja siihen koulutuksesta. Mulle tarjotaan töitä. Lupaan miettiä asiaa sen aikaan kun käyn tutustumassa saliin missä vedän oman polttotreenini. Vedän aivan huikeen treenin, mulla oli niin hyvä fiilis. Käyn suihkussa ja sen jälkeen huomaankin kirjoittavani nimeäni työsopimukseen. TÄH! Meneekö asiat mulla oikeesti näin putkeen? Mä olin varautunut, että saatan joutua olemaan työttömänä jonkin aikaa ennen kun tärppää. No mutta, näin siinä nyt kävi. Mulla on viikko lomaa ja sitten 10. päivä mulla alkaa kahden viikon koulutus fustran saloihin. Koulutuksen jälkeen 24. päivä alkaa sitten jo heti työt Variston Foreverillä Fustra yksilövalmentajana. HUIKEETA!!!

Forever Variston aulassa odottelemassa työhaastattelun alkua...
Onnellisena takaisin kotiin :)

Uutta duunivaatetta ;)

Melkosia kuvioita ollut, ei voi muuta sanoa kun, että elämä hymyilee ja leveästi just tällä hetkellä! Kaiken kukkuraksi mun dieetti edistyy hyvää vauhtia vaikka kalorit on vielä tosi korkeella niin rasva sen ku palaa ja reeni kulkee :)

Shape of the day :) Hyvin rupee vatsasta rasvat kuoriutumaan.


Till next time,

Karo

Ps. Instagrmista löydät mut nimimerkillä @susannacaroliina

Minä ja fitness-urheilu - OSA 1

Miksi mä treenaan? Mikä mua motivoi?

Siksi, koska liikkumisesta tulee hyvä olo ja haluan pysyä terveenä, olla hyvässä kunnossa ja elää pitkään. BULLSHIT! Mä en ole se ihminen joka liikkuu koska lääkärit ja tutkimukset kertovat sen olevan hyvästä. Treenaan koska olen kunnianhimoinen ja erittäin kilpailuhenkinen ihminen. Treenaan koska haluan kehittyä, haluan olla kokoajan parempi, haluan näyttää muille, että mä pystyn ja haluan olla ihan helvetin hyvä siinä mitä mä teen. Ja pystyn helposti myöntämään myös sen, että mä haluan näyttää hyvältä ja treenatulta. Kyllä, mua motivoi enimmäkseen tälläset pinnalliset syyt kuten ulkonäkö, näyttämisenhalu ja kilpaileminen. Toki nuo kaikki terveyslöpinät tulee siinä sivussa ja yhtälailla itse pidän siitä hyvänolontunteesta jonka saan urheilusta.

Tavoitteet ja niiden saavuttaminen on myös suuri motivaationlähde. Mä jaksan puskea treenit läpi myös väsyneenä ja vittuuntuneena, punnita kaikki ruokani grammalleen oikein lautaselle, juosta aamulla kukonlaulun aikaan pitkin kyliä tyhjällä mahalla, jättää väliin ehkä joitain kekkereitä, kieltäytyä alkoholista ja mitä kaikkea sen takia, että mä tiedän mitä mä haluan ja mitä se vaatii, että saan sen. Monet kaverit ja tutut on ihmetellyt miten mulla on niin vahva selkäranka, että en retkahda ruokavaliossani (lähes ikinä, edes offilla) ja miten en skippaa ainuviakaan treenejä ellei ole pakko (ainoastaan kun olen kipeä). Halu, halu menestyä on vastaus siihen. Mä teen tätä koska mä HALUAN, mä nautin tästä. Mä haluan menestyä urheilijana joten mun jokapäiväiset valinnat pohjautuu siihen, että mikä parhaiten vie mua kohti omia tavotteita.

Motivaationlähteitä on varmasti jokalähtöön eri ihmisillä ja oli ne mitä tahansa niin mikään ei ole toistaan huonompi tai parempi. Tätä asiaa aloin pohtimaan paremmin maanantaina kun olin ensimmäistä päivää töissä. Oltiin Vantaalla tekemässä katukyselyä ihmisten liikuntatottumuksista ja ensimmäisenä kysymyksenä meidän lomakkeissa oli: "liikutko mielestäsi tarpeeksi?". Ja oikeesti, melkein jokaiseen, siis MELKEIN JOKAISEEN lappuun ihmiset rastitti kohdan "EN". Teki mieli ottaa niitä ihmisiä hartioista kiinni, ravistaa oikeen kunnolla ja kysyä, että "NO MIKSI ET???". Ja tähänhän mulle ei olis kelvannut vastaukseksi se yleisin, että koska ei ole aikaa. Paskanmarjat. Kaikilla on aikaa jos vaan on halua. Halun kautta tulee motivaatio, oli se sitten mitä tekemistä tahansa.

Valmiina duuniin.


Mun mielestä on aivan se ja sama minkä takia ihminen liikkuu. Oli se motivaatio siihen sitten kilpaileminen, ulkonäkö, terveyden ylläpito, pidempi elämä, yleinen hyvinvointi, liikkumisen ilo tai mikä tahansa. Pääasia, että ihmiset löytäis sen motivaation jostain, löytäis sen oman juttunsa, pitäis sitä yllä ja nauttis siitä.

City Gymin vastaanottotiskissä lukee näin. Totta!

Miks just fitness-urheilu?

Multa kysytään usein, että miten mä olen ajautunut tän lajin pariin tai miksi juuri tämä laji. En ole koskaan oikeen osannut vastata noihin kysymyksiin. Miksi fitness-urheilu? Mulla ei ole siihen mitään yhtä ja pätevää vastausta. Olen aina ollut sellanen, että hurahdan johonkin juttuun ja sitten mä teen sitä täysillä ja 110 prosentin intohimolla. Mulla häviää kiinnostus muihin juttuihin ja haluan tehdä kaikken voitavani, että kehittyisin paremmaksi.

Fitness-urheiluhan on todella pitkäjänteistä hommaa. Pitää (varsinkin naisena) tehdä ihan hitosti töitä, että saa aikaiseksi jotain näkyvää kehitystä. Ja se vaatii paljon enemmän kun pelkästään sen, että käy pyörimässä päättömästi salilla muutaman kerran viikossa. Tuloksien saaminen on kovan työn ja tuskan takana ja siihen menee aikaa, siis oikeesti tosi paljon aikaa, vuosia... Itse olen äärimmäisen kärsimätön ihminen, joten vois kuvitella, että laji ei välttämättä olis mua varten. Mä olen ehdottomasti sellanen "kaikki tänne heti mulle nyt"-tyyppi. Mutta, se siinä mua just kiehtookin, että se ei ole helppoa ja se, että kaikki ei pystyis tähän. Tää vaatii ympärivurokautista omistautumista. Seuraava viikko suunnitellaan ja aikataulutetaan huolella valmiiksi, jotta kaikki treenit saadaan tehtyä niin kuin pitää, päivän rytmit suunnitellaan ruokailujen mukaan. Safkat punnitaan tarkasti ja kellosta katotaan aina, että koska seuraavaksi syödään. Tähän tarvitaan paljon itsekuria ja päättäväisyyttä. Ja se on musta siistiä. Pidän siitä, että tää on niin kokonaisvaltaista hommaa missä pääsee päivästä toiseen kokeilemaan omia rajoja ja ylittämään itsensä.

Mä en osaa selittää paremmin, että miks just tämä laji. Se vaan kolahti. Se kolahti niin lujaa, että nyt olen vaihtanut alalle myös töihin. Tää on vaan mun juttu! Salilla mä olen kotona. 



Seuraavaan kertaan,

Karo